Haitor

Kiristystekniikka

Kahden kappaleen liittäminen toisiinsa ruuvi- ja pulttiliitoksilla on yksi tavallisimmista kokoonpanoteollisuuden, rakentamisen ja konepajojen käyttämistä menetelmistä. Kappaleiden välisen kiristysvoiman tuottamiseen on käytettävissä käytännössä kaksi vaihtoehtoista menetelmää. Menetelmän valinta riippuu monesta tekijästä ja käyttökohteesta.

Ensimmäinen vaihtoehto on pyörittää mutteri tiettyyn momenttiin kiertoliikkeellä. Tässä menetelmässä pulttiin kohdistuu venyttävä voima tuottaen siihen jännityksen. Tämän liikkeen vastavoima kiristää kappaleet toisiaan vasten. Tätä kiristysvoimaa vastaava momenttiarvo on laskennallisesti määritettävissä. Menetelmän suurin epävarmuustekijä on mutterin ja kiristettävän pinnan välisen kitkan huomioon ottaminen momenttiarvoa laskettaessa.

Toisessa menetelmässä voima kohdistetaan pulttiin tai vaarnaruuviin sitä suoraan venyttämällä. Tässä menetelmässä määritetään pultin venymää vastaava kiristysarvo, joka tarkoittaa voimaa, jolla pulttia tulee venyttää. Kun riittävä venymä on saavutettu, mutteri kierretään paikoilleen. Tämän jälkeen venyttävä voima vapautetaan, jolloin pultti pyrkii palautumaan ja liitettävät kappaleet kiristyvät toisiaan vasten.

Esimerkiksi kemian-, petrokemian- , lääke ja energiateollisuuden prosesseissa käytetään paljon laippaliitoksia. Tutkimusten mukaan laippaliitokset ja niiden puuttelliset kiristykset ovat syynä noin 22-27 prosenttiin laitoksissa tapahtuvista hajavuodoista. Taloudelliset ja ympäristöön kohdistuvat vahingot ovat näissä tapauksissa aina merkittävät. Ja mikä harmillisinta, ne olisivat olleet estettävissä. On tärkeää ymmärtää, että puutteellisesti kiristetyillä laippaliitoksilla tarkoitetaan niin löysästi, kireästi kuin epätasaisestikin kiristettyjä pulttiliitoksia.

Oikeat kiristysmenetelmät ja kohteeseen parhaiten soveltuvat työkalut ovat tärkeässä roolissa, kun kappaleita liitetään toisiinsa. Vaikka tarvittava osaaminen löytyy ja työkalut ovat asianmukaiset, työkalujen tarkkuudesta on huolehdittava niiden elinkaaren aikana kalibroimalla ne asianmukaisesti. Standardissa EN ISO/IEC 17025:2005 määritetään kalibrointilaboratorioiden johtamiseen ja tekniikkaan liittyvät vaatimukset. EN ISO 6789:2003 määrittää käsikäyttöisten momenttityökalujen kalibroinnissa käytettävät vaatimukset ja testimenetelmät.